Salanautinto — viitta sitä kohti, mitä todella haluamme



Mitä on varjotyö? Mikä on varjo? Salanautinto käsitteenä auttaa raottamaan vastauksia näihin kysymyksiin. Sillä sekin on sellainen asia, joka meissä on, mutta jonka itsessämme jollain tapaa kiellämme.


Salanautinto on asia, joka tuottaa salaa mielihyvää. Se on verhoutunut paheen viittaan ja naamioitunut häpeän taakse. Siksi se onkin vaikea tunnistaa. Se on niin salainen, että päällisin puolin salaa nautintoa tuova asia tuntuu epämiellyttävyytenä, ahdistuksena ja aiheuttaa vastustustusta. Vannoutuneen kasvissyöjän salainen himo voi olla mehevä sisäfilepihvi tai kolmen lapsen uranaisen haaveena topless-burleskitunti. Salainen nautinto rikkoo sitä kuvaa, jonka olemme rakentaneet itsestämme. Se haastaa määritelmät siitä, millaisia kuvittelemme tai haluaisimme meidän olevan.

Nämä mielihalut ovat viattomia ja houkuttelevat meitä sellaisten kokemusten pariin, joita tarvitsemme. Ne opettavat meitä itsestämme laajentamalla luomiamme määritelmiä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Kuka oikeastaan määrittelee sen, mikä on oikein tai mikä väärin? Se, mikä on meissä totta, tulee väistämättä esiin — jos ei tietoisesti, niin tiedostamatta. Kieltämällä jonkin asian, joka on totta meissä, peilautuu se itsemme ulkopuolelle muihin ihmisiin tai asioihin. Se ilmenee vastustuksena ja torjuntana, syyttelynä tai välttelynä. Niinpä saattaa olla, että jos esimerkin kasvissyöjä ei kuuntele sisäistä tarvettaan lihan syömiselle, hän paheksuu kaikkia niitä, jotka syövät lihaa. Tai samalla tavalla perheenäiti saattaa ylenkatsoa naisia, jotka ilmaisevat seksuaalisuuttaan avoimesti. Aiheutuu ärsytystä, vaikka salaa haluaisikin toimia samalla tavalla kuin paheksuntaa aiheuttava henkilö.



Se, mikä on meissä totta tulee väistämättä esiin — jos ei tietoisesti, niin tiedostamatta.

Salanautinnon toteuttaminen aiheuttaa sen, mitä jokin osa meistä kovin vastustaa: opimme uutta, koemme mielihyvää ja nautintoa. Kasvamme henkisesti. Tämä on hullunkurinen kaava, mutta kaikessa järjesttömyydessään järjenalainen. Tietty osa meistä vastustaa aina kasvua ja laajenemista. Se osa meistä haluaa pitää meidät turvassa, tutussa ja totutussa – sellaisessa olotilassa, missä mikään ei muutu.


Nämä asiat voivat olla pieniä ja arkisia tai suuria ja kokonaisvaltaisesti minä-käsityksen muuttavia. Yhteistä niille on se, että ne auttavat meitä kehittymään — pienessä tai suuressa mittakaavassa.


Salanautinto -käsite nousi tietoisuuteeni kohdatessani sen omassa elämässäni.


Pitkään mieltäni vaivannut ajatukseni oli tämä: kuntosalitreeni kahdesti viikossa. Mieleni vastusti muutosta ja uuden asian aloittamista keksien hyviä tekosyitä. En kokenut itseäni urheilulliseksi tyypiksi. Enkä halunnut rääkätä itseäni. Kun viimein päätin toteuttaa mielihaluksi osoittautuneen ajatukseni, sain kohdata vastustuksen alta jotain yllättävää. Huomasin nauttivani rasituksen tunteesta, lämmön noususta ja hikoilemisesta. Kun lämmittelyn jälkeen tein askelkyykkyjä, iloitsin poltteen tunteesta lihaksissa.

Salitreenin jälkeen oli onnellinen ja sisäisesti tyydyttynyt olo. Taidan olla salaurheilija.



— Nea