Tule läsnä suhun tekemällä itseesi tilaa



Läsnäoloon tuleminen ei todella ole mikään itsestäänselvyys meidän yhteiskunnassa. Mitä edes tarkoittaa ”tulla kehoon”? Tässähän tämä keho kulkee mukana, en minä siitä erillinen ole koskaan ollut. Annas kun avaan aihetta hieman.

Läsnäolo tarkoittaa kaiken sun huomion tuomista tähän hetkeen. Suhun. Se ei tarkoita sitä, etteikö ajatuksia saisi olla, sillä ajatuksetkin pulpahtelee pintaan tässä hetkessä. Yritäpä meditoida miettimättä kertaakaan päivän kauppalistaa tai seuraavaa raksia to do-listassasi. Meditaatioharjoituksen varsinainen tarkoitus ei ole tyhjentää mieli. Mielen tyhjyys ei ole mittari, joka määrittää sen kuinka onnistunut medishetki sulla oli. Ehkä se on joku munkki-level, mutta meidän ei tarvitse huolehtia siitä. Meditaatio on harjoitus, jonka avulla voit tehdä suhun tilaa läsnäolon avulla ja tulla tietoiseksi itsestäsi asettumalla tarkkailijan rooliin. Eli tutkit etäältä sitä, mitä sussa tapahtuu, mitä sun kehossa tapahtuu, mitä ajatuksia nousee (lähtemättä ajatusjuoksuun mukaan). Se, että laitat ajattelun eteen ”huomaan, että minä ajattelen…” tuo tilaa sun ja kokemisen väliin. Meditoidessa sä lisäksi venytät epämukavuusaluettasi sietämällä tekemättömyyttä, tyhjyyttä ja tylsyyttä – kaikkea sitä, jota vastaan mieli kapinoi. Joten jos oot joskus kokeillut meditoida 10 minuuttia ja totesit, että se oli tylsää kuin jonottaminen Prismassa viikonloppuruuhkassa, mutta istuit kuitenkin paikallasi koko ajan, olet Ihan Oikeasti Ja Oikein Onnistuneesti meditoinut 10 minuuttia!

No mitäpä iloa siitä tylsyydestä saatika läsnäolon harjoittamisesta on? (Paitsi, että se tuo sut lähemmäs sua ittees, linjaan sisäisen totuutesi ja sielusi kanssa ja sitä kautta lisää iloa ja kokonaisvaltaista onnea.) Eiku seriously. Läsnäoloharjoitukset, kyllä, lisäävät kykyä olla enemmän läsnä elämässäsi eli keskittää huomiosi siihen mitä tapahtuu just NYT. Sitä kautta elämästäsi tulee värikkäämpää, maukkaampaa, kirkkaampaatodempaajaseksikkäämpää, vähän kuin laittaisit leffassa ne 3D-lasit päähän, mut näitä kutsutaan 5D-laseiksi. Suhun tulee enemmän tilaa kokea Sut. Olla itsellesi ja tuntea itsesi ja alkaa vastata elämän tärkeimpään ja mystisempään kysymykseen: Kuka minä olen?

Yleensä suuri osa huomiosta poukkoilee ajatuksissa eli menneessä, tulevassa, siinä kauppalistassa, jossain viraaleissa aasialaisissa meikkausvideoissa (ne on muuten älyttömiä!), rahahuolissa, sähköpostiviestiin vastaamisessa, millon missäkin. Ajatuksetkin on energiaa ja sun huomio on mahtava energiatykki, joka jakaa sun arvokkaan energian ympäriinsä. Suurimman osan ajasta sun energia ei ole täysin tässä hetkessä ja se on ihan ok, tervetuloa ihmisyyteen. Jotta olisit läsnä sun täytyy keskittää sun energia eli huomio tähän hetkeen. No, mikä osa susta on pultattu aikamääritteeseen nyt? Sun keho. Ka-da-bum-tsäk! Joten jotta pääsemme läsnäolevaksi, on aika fiksua tuoda huomio enemmän sun kehoon. Jotta voisit tutustua Suhun paremmin ja siihen mitä Sä elämältäsi haluat, me ollaan – minä ja sinä – kiinnostuneita susta ja siitä mitä sussa tapahtuu, mitä sä tunnet, mitä reaktioita, ajatuksia, kehollisia tuntemuksia sinussa on tällä kyseisellä hetkellä. Niin, mitä? Mitä vastaisit tähän just nyt?

Läsnäolon avulla voit luoda tilaa Sulle itsellesi tulla suhun. Jos tietoisuus ja sun syvin olemus on Sinä ja mieli ja keho sinä pienellä s:llä, aukeaako toi lause sulle eri tavalla? Sitä mä tarkoitan. Kun suhun tulee lisää tilaa kokea Sut, se, mikä sulle on totta pääsee virtaamaan luonnollisesti ja vapaasti sinussa. Tunteet pääsee virtaamaan vapaammin.


Meditointi ei ole ainoa keino lisätä tilaa sussa. Ja tässä nyt päästään maskuliinin ja feminiinin eroon henkisissä perinteissä. Huomio: nyt seuraa kärjistettyä kieli poskella kirjoitettua yleistystä. Maskuliini on se ajetaan-pää-kaljuksi-ja-mennään-luolaan-meditoimaan-loppuiäksi -kaveri, se kurinalainen vakavamielinen setä, joka herättää neljältä aamuyöllä kahden ja puolen tunnin hiljaiseen selkää ja nivusia kramppaavaan risti-istuntaan eikä anna syödä kuin kahdesti päivässä. Kuuntelet luentoja silmät lurpsahdellen ja toistat saman 365 päivänä viikossa. Note: Mulla on syvä kunnioitus ihmisen tiedettyä henkistä historiaa ja ikivanhoja perinteitä kohtaan. Siellä on ihan älytön viisaus ja tietomäärä avaamassa ihmisen energiajärjestelmän saloja joogan keinoin tai selittämässä kosmisia suhteita ja olen kova mantraamaan ja joogaamaan. Meidän tuntema maailma on maskuliininen ja tunnetuimpien henkisten harjoitusten kehittäjinä ovat olleet miehet. Tarkoituksenani on tuoda rinnalle (ei väliä kummalle) ehkä vähemmän tunnettu feminiininen lähestymistapa henkisiin harjoituksiin. Fiilispohjalta, bro. Kuuntele, mitä sun keho viestii. Intuitio is the thing, u know. Tanssi kaikki ulos. Ja huuda, sä olet Villi, Nainen. Tunne, tunne ja tunne. Tunne vähän lisää. Itke. Lääkitse itseäsi yrttihauteilla, tee pyhiä supertäysikuun, merkuriuksenperääntymisen ja venyksenyhtymisensaturnuksen kunniaksi pidettyjä kaakaoseremonioita ja kulje paljain jaloin 365 päivänä viikossa.


Luonnollisesti selitän tarkoituksenmukaisen karrikoidusti oman näkemykseni aiheesta. Jokaiselle löytyy oma tapa ja mä hyödynnän molempien aarteita, mutta mielestäni tasapaino on se, joka tuo täyttymyksen.


Erinomainen ja mun mielestä iisimpi tapa tehdä tilaa kehoon meditaatioharjoitusten rinnalle (nyt sille toiselle), on tuoda sinne tietoista liikettä hengityksen tukemana. Tätä on esimerkiksi tanssi, jooga, luonnossa kävely tai qigong. Hidastaminen. Hengittäminen. ”Henki asuu hengityksessä” ja jos et ole kokeillut hengittää niin, että vatsa pömpöttää, tässä sulle siihen kotitehtävä! Miten me ollaankin opittu pitämään itseämme jännittyneenä pakettina edes sitä tiedostamatta. Vedetään vatsaa sisään, hartioita taakse, ryhtiä ojennukseen. Kaikki vapaamuotoinen liike rikkoo lempeästi opittua tapaa olla kehossa ja mielen rakenteita. ”En mä osaa” – no tässäpä ei olekaan oikeaa tapaa. ”En tiedä mitä tehdä” – Jep!


Luovuus ja leikki on järjestelmällisen mielen vastakohtia. Jos sä tunnet elämäsi rattaat alhaalta ja ympäri ja ylösalaisin vaikka silmät kiinni, voi olla hyvä idea lisätä jotain uutta ja yllättävää elämään. Kaikki jotain luovaa tehneet tietävät, että inspiraatio iskee yleensä silloin, kun ei tee mitään. Saatat painia jonkun työtehtävän kanssa, joka ei tunnu etenevän ei niin millään, mutta kas, kun illalla teet muina miehinä/naisina ruokaa, jotain loksahtaa paikoilleen. Tee ittelles tilaa tulla tulla Suhun. Luo ittelles tilaa. Tauiolla. Hiljaisilla hetkillä, lisäämällä luovaa tekemistä. Maalaa, piirrä, kirjoita, runoile, askartele, sotke. Tee jotain sellaista, jolla ei ole tarkkaa päämäärää tai lopputulosta. Jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Joka tulee susta, on SUA, jota kukaan muu ei voi toisintaa, koska sillä ei ole sun upeaa ja ainutlaatuista keho-mieli-sielu-järjestelmää.


Miltä sinusta tuntuisi haastaa vähän omaa rakennettasi, lempeästi ja hitaasti? Ehkä voisit haastaa itseäsi tekemällä jotain omasta totutusta tyylistä poikkeavaa. Juu, mieli tulee kyllä vastustelemaan, inisemään ja mutisemaan omiaan uuden tavan edessä, mutta anna sen vastustella, inistä ja mutista – se tekee vain työtään (tunnollisesti ja taidolla) eli yrittää pitää sut samoissa tutuissa ja turvallisissa rakenteissa kiinni.


Sanotaan, että kestää 14 päivää opetella uusi taito. Joogassa ja monissa henkisissä perinteissä toistetaan samaa harjoitusta 40 päivää. Se on aika, jossa pääsee kokemaan paitsi alun innostuksen, myös kyllästymisen, ärtymisen, halun luovuttaa, epätoivon ja lopulta näistä kaikista yli pääsemisen. Sitoutumalla harjoitukseen pitkäksi aikaa voi huomata, että harjoitus itsessään on vain sitä: harjoitus. Harjoitus on sama 40 päivää ja säilyy sen ajan täysin muuttumatomana, vain minä ja reaktioni harjoitukseen muuttuvat. Ja tämä on sellainen asia, joka täytyy itse kokea. Olisitko sinä valmis ottamaan haasteen vastaan?


- Jenna